Mitä äitiys on?

Aika iso kysymys, eikö? Sain kutsun vierailla Äitien suusta -podcastissa keskustelemassa kehotunneyhteydestä ja äitiyden suorittamisesta. Näiden teemojen ympärille Brigid on syntynyt.

Aika meni nopeasti ja tuntui, että kaikki oleellinen jäi sanomatta. Tämä on tyypillistä silloin, kun puhutaan äitiydestä.

Olen monesti aloittanut kirjoittamaan äitiydestä. Teema on kuitenkin niin järkälemäinen, että kirjoittaessakin juttu lähtee usein lapasesta.

Tällä hetkellä äitiyteen liittyviä, tunneperimään ja kehotunneyhteyteen keskittyviä blogitekstejä taitaa olla koneella odottamassa vähintään viisi. Niiden valmistumista odotellessa saat makustella hiomatonta tekstiä, joka kumpuaa suoraan sydämestä.

Ihan niinkuin äitiyskin tekee <3

Mitä äitiys on?

Äitiys on huh, niin kaikkea.

Mun maailman se muutti täysin, ja tiesinkin sen jo ennen kuin lapsia alkoi saapua. Odotin äitiyttä kuin kuuta nousevaa, mutta en osannut lainkaan varautua siihen, millaiselle matkalle se lopulta saattoi.

Ajattelin, kutakuinkin, että "Ihanaa! Vihdoin saan hoivata pientä ja seurata hänen kasvuaan hamaan tappiin asti.”

Kunnes tajusin - aika pian - että sainkin hoivata itseäni ja pysähtyä seuraamaan omaa kasvuani.

Olen sitä mieltä, että äidiksi syntyminen on naiselle uuden elämän alku. Se auttaa räjäyttämään kaiken epäoleellisen oman elämän ympäriltä, pakottaa kohtaamaan oman kehon ja tunteet, tarjoaa mahdollisuuden ylisukupolvisten traumojen kohtaamiseen, käsittelyyn ja purkamiseen sekä oman identiteetin kirkastumiseen.

Äitiys on matka minuuteen.

Ja tuo matka on usein kaukana mukavasta seuramatkasta, jossa palmun alla vedellään drinksuja ja luetaan hömppäromaania. Matka voi olla raju ja oksettava ja kaiken kumoon kaatava. Mutta jokaisen askeleen arvoinen.

Usein emme kuitenkaan ole varautuneet tähän. Matka ja sen syvyys saattaa tulla yllätyksenä, sillä siitä ei juurikaan puhuta eikä sille meidän kulttuurissamme oikein ole edes sanoja. Lisäksi ajatus ”matkasta” saattaa tuntua oudolta. Sydämessä se usein kuitenkin kaikuu lempeää tuttuuden tunnetta. Tämä johtuu siitä, että kautta aikain matka itseen on ollut osa äitiyttä – ja tulee aina olemaan.

Tunteiden intensiivisyys saattaa silti pelästyttää ja horjuttaa tottua olemista sekä luotuja rakenteita, ihmisssuhteita ja omakuvaa niin voimakkaasti, että on helpompaa kääntää katse muualle. Ehkä tarrautua aikaan ennen äitiyttä: siihen tuttuun ja turvalliseen, jolloin kaikki oli vielä jotenkin hallittavissa.

Äitiys ja tunteet

Äitiysterveys, äitiys (ja naiseus ja elämä) ylipäänsä käsitetään kulttuurissamme välillä kovin kapoisasti, ja tähän toivoisin muutosta niin valtavasti.

Seuraa avautumisosio, bare with me.

En kestä sitä, että niin moni äiti jää yksin vaikeiden tunteiden kanssa synnytyksen jälkeen. En kestä sitä, että kaikki vaikeat tunteet demonisoidaan ja niistä yritetään kaikin keinoin päästä eroon sen sijaan, että niiden kanssa oltaisiin ja niiden perimmäinen viesti kuultaisiin.

En kestä sitä, että kulttuurimme ei tunnista kuinka tärkeää äidistä on pitää huolta synnytyksen jälkeen.

Enkä kestä sitä, että myös miehet jätetään helposti yksin sätkimään uuden elämänvaiheen armoille.

En myöskään kestä sitä, että niin monelta jää elämä aidosti elämättä. Kokematta ja tuntematta. Että koska meille ei ole opetettu mitä tunteet ovat, miten ne meissä ilmenevät ja mikä niiden perimmäinen tarkoitus on, olemme kaikki samoihin muotteihin soviteltuja, kivasti, reippaasti ja kiltisti toimivia - robotteja. Tehokkuus-, suoristus- ja järkiyhteiskunnan pelinappuloita. Ja jaksamme ylläpitää rooliamme tiettyyn pisteeseen, kunnes ihmisyys puuttuu peliin, ja uuvumme.

Ja mehän uuvumme. Tällä hetkellä Suomessa uupuvat kaikki: koko aktiivinen kansanosa lapsista ja nuorista työikäisiin. Tähän asti katse on usein kääntynyt itsestä ulos - pahaan oloon syy löytyy helposti syy muista ihmisistä tai vaikkapa työstä.

Äitiys ei ole yksilösuoritus

Mutta kun uupuu, kun romahtaa, on mahdollisuus uuteen alkuun ja oivallukseen siitä, että onni ei koskaan löydy ulkoa vaan se löytyy sisältä - ja näin matka itseen voi alkaa.

Saman mahdollisuuden voi antaa äitiys: kun väsyttää niin, että ei pysty enää mihinkään järkevään, avautuu toinen todellisuus, jossa samoilla aivoilla ei enää pärjää.

Ja väitän, että hyvä niin.

On tärkeää ymmärtää, että ihmisyys on muutakin kuin suoriutumista. On tärkeää antaa itsensä romahtaa, levätä ja vaan olla. Itkeä kaikki ne itkut, jotka ovat jääneet vuosien varrella itkemättä.

Mutta yksin ei saa jäädä - ja siksi tarjoan palveluita niihin kohtiin elämässä, kun omasta kokemuksestani tiedän, että tällainen hetki saattaa avautua: synnytyksen jälkeen tai vauvavuoden aikana.

Äitiys ei ole yksilösuoritus. Ei ole koskaan ollut, ja sen vuoksi niin moni tässä ajassa uupuu sen alle. Ennen yhteisöt kannattelivat äitiä, jotta tämä pystyi kannatella lastaan. Isovanhemmat, tädit, siskot ja kaikki kynnelle kykenivät pitivät huolta siitä, että äiti sai levätä ja kuroa takaisin omia voimavarojaan.

Monissa kulttuureissa toimitaan edelleen näin. Meillä asutaan usein kaukana omista läheisistä ja moni kokee avun pyytämisen epäonnistumisena yksilönä, äitinä.

Ylisukupolvisuus on myös äitiyteen, vanhemmuuteen, tiukasti liimautuva kokonaisuus. Teema on valtava, mutta hyviä kysymyksiä alkuun ovat: minkälaisesta naislinjasta minä tulen ja miten se vaikuttaa minuun naisena, äitinä ja uuden elämän suojelijana. Miten minä kasvatan lapsen? Kenen suulla puhun, kenen sanoja käytän? Minkälaisen elämän haluan lapselleni? Minkälaisen elämän haluan itselleni?

Kaikki tämä pohdinta lisää äidin tietoisuutta itsestään ja vahvistaa sisäistä voiman tunnetta siitä, miten äiti haluaa oman lapsensa kasvattaa.   

Huh. Paljon valtavan isoja kysymyksiä ja tässä vain osa. Palaan äitiyden teemaan vielä erillisten kirjoitusten kera.

Sinua saattaa kiinnostaa lukea myös: Pärjääkö lapsi sateella ilman kurahousuja?

Miten äitiä voi auttaa?

Äidit ansaitsevat matkansa. He ansaitsevat kasvaa ja kukoistaa naisina, joihin äitiys heitä valmistaa. He ansaitsevat palautua raskausajasta ja synnytyskokemuksesta kokonaisvaltaisesti.

Ei vain suorittamalla, kuromalla kehoa takaisin tikkiin vaan myös lempeyden, kosketuksen ja tunteiden kautta.

Ja siihen olen halunnut luoda mahdollisuuden luomalla It’s My Time Now, Baby -hoidon. Hetki on luotu kaikille ihanille äideille. Se kohtaa äidin kokonaisvaltaisesti kehon, mielen ja tunteiden tasolla. Valtavan muutoksen läpikäynyt keho rauhoitetaan ja palautetaan ns. tehdasasetuksille.

Hoito hiljentää sisäisen hälinän, ja antaa mahdollisuuden syvään sisäiseen huokaisuun.

Hoidossa tunteita ei ohiteta vaan tarvittaessa tilaa annetaan kiireettömälle, luottamukselliselle keskustelulle kaikesta siitä, mitä äidin sisällä tapahtuu.

Mitkä asiat pyörivät mielessä ja aiheuttavat huolta ja synkkiä pilviä. Mikä pelottaa, mikä raivostuttaa, mikä tuntuu lämpöiseltä ja kutsuvalta.

Nämä kaikki ovat tärkeitä viittoja omalla matkallamme, ja usein hoidon jälkeen suunta näyttää kauniin kirkkaalta ja selvästi selkeämmältä.

Jos synnytyskokemus on tuntunut hallitsemattomalta, on tärkeää, että tunteiden kanssa ei jää yksin. Kehoa ei saa hylätä eikä tunteita painaa villaisella. Apua, jossa sekä keho että mieli huomioidaan, voi olla hankala saada. Tämän vuoksi olen luonut hoidon What Just Happened?

Tarjoan äideille ja äitiydestä haaveileville hoitoja myös lapsettomuuden haasteissa sekä raskausaikana.

Lue myös: Raskaushieronta - 4 hyvää syytä hoidattaa itseään raskausaikana

Sinua voi kiinnostaa myös: Synnytyksen käynnistäminen vyöhyketerapialla - 5 asiaa, jotka auttavat käynnistämään synnytyksen

Yhteinen matkamme voi jatkua, kun vauva kipuilee tai vanhemmat kaipaavat tukea lapsen tunnetaitoihin tai kehon epätasapainotiloihin.

Rakas sinä, lämmöllä, sydämen pohjasta, tervetuloa! <3

Eeva-Maria

Kuva: Photo by Zach Lucero on Unsplash