Miten synnytystraumaa voi hoitaa kokonaisvaltaisesti?

Synnytyskulttuuri elää murrosvaihetta. Pitkään synnytyksestä ei puhuttu mitään: synnytys oli äidin kokemus - äidin oma asia. Äiti palasi kotiin uusi perheenjäsen käsivarsillaan ja arki jatkoi iloista kulkuaan. Ajat kuitenkin muuttuvat ja myytit murtuvat.

Viime aikoina synnytyskokemukset ovat nousseet julkiseen keskusteluun. Kauniiden ja voimaannuttavien synnytysten lisäksi naiset ovat rohkeasti nostaneet esille omia kipeitä kokemuksiaan.

Uuden elämän ihmetyksen äärellä saattaa äidin rinnalla kulkea syvä, kivulias ja aaltoileva suru, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Traumaattinen synnytyskokemus voi särkeä jotain hyvin pyhää.

Arjessa kipu saattaa ilmentyä pettymyksen kyyneleinä. Haavan voi tunnistaa kitkeristä vihan purkauksista, epämääräisestä itkuisuudesta tai hiipivästä huonommuuden tunteesta. Joskus kokemus vaikuttaa äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen ja lämpimän, välittömän suhteen kehitykseen.

Kipeä synnytyskokemus voi huomaamatta laskea äidin ylle raskaan harson. Elämä lamaantuu.

Synnytystrauman tuki keskittyy tällä hetkellä keskusteluun. Jos käy hyvin, äiti voi pian synnytyksen jälkeen läpikäydä kokemuksensa yhdessä sairaalan henkilökunnan kanssa. Aina tähän ei kuitenkaan löydy mahdollisuutta – ja joskus ymmärrys koetusta traumasta tavoittaa äidin tietoisuuden vasta viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien päästä synnytyksestä.

Apua on kuitenkin tarjolla liian vähän. Lisäksi oma kokemukseni on, että pelkkä keskustelu ei auta äitiä eteenpäin:

Kipeä kokemus koskettaa naisessa niin syviä tasoja, että mieli ei yksin kykene pyyhkimään koettua pois.

Tänään kerron sulle, mistä traumaattinen synnytys saa usein alkunsa, miksi synnytystraumaan on niin vaikea saada apua ja miten kehotan sinua toimimaan, jos tunnet, että sinä tai läheisesi tarvitsee tukea kivuliaan synnytyskokemuksen käsittelyyn.

Synnytystrauman kokonaisvaltainen hoito

”Mä haluan vielä yhden lapsen!”, huusin miehelleni itkun seasta. Olin kaksi päivää aiemmin synnyttänyt kolmannen lapseni. Jo toinen synnytykseni oli päätynyt kiireelliseen sektioon, ja se tuntui musertavalta.

Olin valtavan kiitollinen pienestä, terveestä nyytistä sekä siitä, että koin olevani turvassa ja hyvässä hoidossa leikkaussalissa.

Tuntui kuitenkin, että valtava energia ja voima, jonka luonnollinen tarkoitus oli purkautua synnytyskanavani kautta, ja auttaa lapsi maailmaan, jumittui synnytyksen jälkeen leikkaushaavani kohdalle.

En tuntenut kehoani kokonaiseksi.

En tuntenut itseäni kokonaiseksi.

Itkin itseäni takaisin.

Jokainen synnytystrauma on erilainen. Ajatellaan kuitenkin, että synnytystraumalle oleellista on kohtaamattomuus. Jos synnyttäjä kokee, että on synnytyksen aikana tullut kuulluksi ja kannatelluksi, ja että on saanut riittävästi tietoa, synnytyskokemus voi pelottavista asioista ja nopeista päätöksistä huolimatta olla hyvä.

Minä koin, että en tullut kuulluksi. Pyysin, että sisätutkimuksia tehtäisiin vain, jos olisi pakko. Tiesin, että ne olivat itselleni liikaa. Ne muistuttivat kehoani aiemmasta traumasta, kahmaisivat jokaisen soluni nyrkkiin ja tiukkaan puristukseen. Synnytyksen eteneminen keskeytyi ja edessä oli monelle tuttu kombo:

• oksitosiinilääkitys, joka ylläpiti supistuksia, kun keho ei siihen enää itse kyennyt,

• epiduraalipuudutus, joka hillitsi luonnottomien supistusten aiheuttamaa kipua ja

• lopulta leikkaussali, sillä solut olivat edelleen tiukasti nyrkissä ja koko keho täysin lukossa, jonka seurauksena vauva ei tietenkään päässyt ulos.

En kuitenkaan syyttänyt ketään – paitsi itseäni. Yksittäiset kätilöt ja lääkärit tekivät varmasti parhaansa oman tietämyksensä, tietoisuutensa ja sen hetkisten resurssiensa puitteissa. Kukaan ei tahallaan aiheuttanut minulle traumaattista synnytyskokemusta.

Koen kuitenkin, että järjestelmämme ei myöskään näe, tue ja tunnusta naisen syviä tarpeita liittyen synnytyskokemuksen kokonaisvaltaisuuteen.

Siihen, miten naisen keho, mieli ja tunteet syvässä yhteydessä toisiinsa ohjaavat äitiä hetki hetkeltä eteenpäin tässä järisyttävän suuressa prosessissa, jossa syntyy kokonainen uusi elämä.

Pelkkä sairaalaympäristöön siirtyminen aiheuttaa monessa alitajuisia pelkotiloja. Kätilöiden tahaton kiire, ohimenevä huomaamaton tuhahdus, äidin ympärille kasautuva hoitohenkilökunnan paniikinomainen liikehdintä, vaikeaselkoinen ammattisanasto, välinpitämätön katse tai kosketus voivat huomaamatta aktivoida äidissä vanhoja traumoja sekä uusia tunnetiloja, jotka kulkeutuvat välittömästi keholle.

Traumaattista synnytystä kuvaakin usein tunne kaoottisuudesta ja hallinnan menetyksestä.

Omaan kehoon kohdistetut toimenpiteet tapahtuvat auktoriteettisesta asemasta käsin ja luottamus omaan voimaan kokee syvän kolauksen.

Koettu synnytyshaava jää usein uuden ihmeellisen arjen ja pienen elämän jalkoihin. Järki saattaa tulla toppuuttelemaan ja muistuttamaan, kuin vanhan edesmenneen sukulaisen suulla, että ”älähän nyt turhaa draamaa tässä kehittele, vauvahan on terve ja voi hyvin”.

Mutta kyllä! Nyt, jos koskaan on draaman aika! On aika ottaa omat tunteet tosissaan ja lunastaa oma keho - ja elämä - takaisin.  

Miten synnytystraumaa voi hoitaa kokonaisvaltaisesti?

“Eveee!! Tän pitäisi olla mahdollista kaikille äideille. Miksei tästä kerrota neuvoloissa!? Kiitos niin valtavan paljon <3”

Näin on lähes jokainen What Just Happened -hoidossa ollut äiti minulle hoidon jälkeen todennut.

Koin omien synnytyskokemusteni jälkeen syvää epäonnistumisen tunnetta. Tuntui epäreilulta hehkua monta kuukautta raskauden suurta lahjaa ja löytää itsensä suuren kuopan pohjalta sitten, kun pieni vihdoin oli täällä.

Unelmoin heti uudesta raskaudesta ja siitä, että SE synnytys onnistuisi. Että VIHDOIN saisin oman kehoni ja voimani takaisin. Haave uudesta vauvasta oli puhdasta trauman ilmentymää, ja tunnistin sen itsekin.

Kävin juttelemassa asiasta. Sain järjellisiä selvityksiä ja neuvoja mahdollisiin tuleviin synnytyskoitoksiin. Oloni oli kuitenkin edelleen ontto.

Kun valmistuin keho-tunneterapeutiksi (tunnevyöhyketerapeutiksi), ymmärsin, kuinka paljon tämä lempeä, kokonaisvaltainen ja tehokas hoitomuoto voi auttaa naisia elämän eri käännekohdissa.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua: Raskaushieronta - 4 hyvää syytä hoidattaa itseään raskausaikana

Lue myös tämä: Synnytyksen käynnistys vyöhyketerapialla - 5 asiaa, jotka auttavat käynnistämään synnytyksen

Tiesin, että halusin käyttää osaamistani myös auttaakseni kaltaisiani naisia, jotka olivat jääneet synnytystrauman kynsiin. Tutkin, keskustelin ja kuroin kasaan kokonaisuuden, joka yhdistää kehon, mielen ja tunteet.

What Just Happened -hoito pohjautuu turvalliselle, aidolle ja syvälle kohtaamiselle. Sille, että pinnalla sykkivä tai kerrosten alle haudattu kokemus pääsee näkyväksi ja todeksi. Sille, että se saa hengittää, puhkua, puhista ja purkautua. Sille, että keho saa päästää irti, huokaista ja kylpeä turvan tunteessa.  

Jos koet, että oma synnytyksesi oli traumaattinen, tai jos lähipiirissäsi sinnittelee henkilö, jonka epäilet kärsivän synnytystraumasta, lähetän lämpöisen kutsun hoitoon. Voit aina laittaa minulle viestiä sähköpostitse, jos haluat kysyä jotain hoitoon liittyen.

Parasta, mitä voit itse tehdä päästäksesi kokemuksesta eteenpäin, on hyväksyä tapahtunut. Yritä olla kiinnittymättä siihen vihaan, suruun tai epätoivoon, jota tapahtunut sinussa herättää. Ymmärrä, että ne ovat tunteita, jotka eivät määritä sinua.

Lempeästi tunnustele, mitä kehossasi tapahtuu. Missä tukokset tuntuvat, miten kehosi haluaa liikkua. Älä yritä työntää tapahtunutta taka-alalle vaan salli itsellesi aikaa asian parissa. Anna tunteiden purkautua ja kehon kertoa, mitä se tarvitsee.  

Tämä ei ole aina yksin ja kiireisen arjen keskellä helppoa. Puhallan matkaan rutkasti armollisuutta.

Pidä itsestäsi huolta. Sinä ja perheesi olette kaiken onnen arvoisia.  

<3

Lämmöllä,

Eeva-Maria

Brigid